Siirin tarina

Jokaisella ihmisellä on lahja, jolla ratkaista ongelmansa, hän ei vain vielä tiedä, että hänellä on jo se!

Siirin tarina Uhrista Kukoistajaksi

Uhrina olemisen ajasta
Lapsuudessani vanhempani kehuivat minua, että olen rauhallinen ja kiltti tyttö. Sopeuduin aina sinne, minne minut jätettiin. Kukaan ei kysynyt minulta, miltä minusta tuntui. En tiennyt itsekään. En uskaltanut tuntea mitään. Isäni lempisanonta oli, että lapsi puhuu silloin, kun kana pissaa. Kana kun ei pissaa koskaan.

Teini-iässä aloin kapinoida. Oltiin silloin kahdestaan äitini kanssa. Isä ja äiti olivat jo eronneet ja kapinoin äidilleni. Kun olin 16-vuotias, äitini kuoli. Jäin yksin. Läheisen ihmisen rakkaus ja tuki oli poissa. Minut valtasi yksinäisyys ja se oli ahdistavaa. Elämänhaluni katosi ja päässäni pyöri itsemurha-ajatuksia.

Selviytymisen ajasta

Hain apua ahdistukseen ja masennukseen lukemalla psykologisia kirjoja ja itseapukirjoja. Osallistuin erilaisille kursseille ja koulutuksiin. Etsin ihmistä tai mentoria, joka voisi pelastaa minut.

Tukeuduin ystäviini vaikeuksissani ja elämän tarkoituksen etsinnässäni. Ystäviin tukeutuminen auttoi jonkin verran, mutta se ei ollut ratkaisu.

Menin naimisiin, lapset syntyivät – ilon aiheeni.

Sisälläni oli edelleen tunne, että minua ei arvosteta eikä rakasteta. Oman hyvän elämäni avaimet olivat hukassa.
Aloin opiskella psykoterapiaan liittyvää kirjallisuutta yhä suuremmalla innolla. Kävin kursseja yhä tiuhemmalla tahdilla. Kouluttauduin sosiaalityöntekijäksi yliopistossa.

Kärsimys oli pakottanut minut miettimään syvemmin.

Kipeät kokemukset, kun ne ymmärretään syvällisesti, sisältävät positiivisen vaikutuksen elämäämme.

Haluan jakaa kanssasi, mitkä ovat ne löytämäni avaimet, jotka avasivat ”ovia”. Blogissani lähden selvittämään sitä.

Kukoistuksen ajasta

Kukoistuksen aikana ihminen alkaa elää sisintä totuuttaan. Ihminen alkaa elää oman sisäisen kutsumuksensa mukaista, eheyttävää elämää. Tärkeintä on antaa itselleen arvostusta ja tunnustusta. Teet yhä enemmän niitä asioita, joista tykkäät ja alat tykätä asioista, joita teet. Itsearvostus, armollisuus ja uskallus kasvavat harjoitellessa.

Lasten muutettua pois kotoa minun oli mahdollista tehdä elämän muutos. Se vaati minulta lujaa päättäväisyyttä ja luottamusta siihen, että kaikki menisi hyvin. Kaikki meni uusiksi: asuminen, työkuviot, ystävät. Aloitin tyhjästä. Usko oli kuitenkin vahva, että asiat järjestyisivät. Siihen tarvittaisiin vain aikaa.

Olen aina unelmoinut psykoterapeutin ammattista ja sen opiskelemisesta. Nyt olen sen unelman toteuttanut. Olen suorittanut ratkaisukeskeisen psykoterapiakoulutuksen. Ratkaisukeskeinen psykoterapia on ratkaisukeskeistä ja asiakasläheistä. Se on auttanut minua näkemään asioita uusista näkökulmista.

Mentorin tuki

Mentorin luja usko minuun herätti minussa syvällä olevan luottamuksen itseeni. Opin uskomaan voimavaroihini ja kykyihini. Usko ja luottamus itseeni muuttui vieläkin vahvemmaksi ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutuksessa. Milton H. Ericksonin yksi tunnetuimmista ajatuksista on: ”Ihmiset tietävät, kuinka he voivat ratkaista ongelmansa. He eivät vain vielä tiedä tietävänsä.”  Psykoterapeutti pystyy avaavien kysymysten avulla kaivamaan esiin asiakkaan ’’Onnen Avaimet’’. Ihminen ei aina yksin siihen kykene.

Tiedän, kuinka tarpeellinen ja arvokas on toisen ihmisen tuki. Nyt, kun minulla on elämänkokemukseni lisäksi ratkaisukeskeinen psykoterapian koulutus, kutsumukseni on antaa tukea sitä tarvitseville ihmisille ja auttaa heitä kukoistukseen. Jokaiselle ihmiselle on annettu syntymässään lahja, jolla ratkaista ongelmansa. Hän ei vain vielä tunnista, että hänellä on se!