Elämäni ihme

Elämäni ihme. Hyppään vuosia eteenpäin….eräänä iltana kävellessäni tuttua katua pitkin, kuulin sisimmässäni selkeän äänen sanovan: ’Ei maailmassa mitään vikaa ole, minun asenteeni on väärä.’ Melkein hyppäsin ilmaan, voisiko se olla niin. En alkanut analysoimaan, onko maailmassa sittenkin jotain vikaa. Keskityin, miksi minun asenteeni on väärä.

Tätä saan harjoitella joka päivä, kiitos siitä. Eilen illalla ajoin autolla Lidl’n parkkihalliin, vastaani tuli auto, joka alkoi näyttää vilkkua, halusimme kääntyä toistemme edestä erisuuntiin parkkiruutuun. Jommankumman oli peruutettava. Peruutin. Vaikka en mielelläni, koska sehän tarkoitti alistumista toisen edessä. Kyllä se kirveli. Onko sinulle käynyt näin? Ehkä erilaisessa tilanteessa kuitenkin. Mutta ehkä tunne alistetuksi joutuminen on kirvellyt sinuakin. Miten sinä olet menetellyt? Jouduitko ehkä nielemään ja tukahduttamaan tunteesi?

Ajatukseni on edennyt tänä aamuna siihen pisteeseen, jos haluan kehittyä ihmisenä ja henkisesti, sellainen asenne kuin alistuminen ja että toiset alistuvat minua, minun on kertakaikkiaan sivuutettava. Kuitenkin tukahduttamatta sitä mitä tunnen kulloisellakin hetkellä. Olen opetellut ja opettelen edelleen tiedostamista, eli keskityn tuohon tunteeseen, oli se mitä tahansa.

Olen nyt vakuuttunut, jollakin tasolla, että minussa on tapahduttava parannus. Onko se sielun parannus tai mielen parannus!! Onko sillä väliä. Kaikkea hyvää…toivottavasti tavataan tällä sivustolla.

p.s. puhumalla/kirjoittamalla avoimesti sinulla ja minulla on mahdollisuus toipua ihmiskunnan (menneisyyden) haavoista. Olemme sidoksissa toisiimme ihmiskuntana ja menneisyyteemme, jokainen meistä, mutta yksilöinä voimme selviytyä. Vihaa ja riitaa on jo riittämiin asti.

Pirkko Solehmainen